Polümeer 6: Terveisiä Ameriikoista

Ameriikan Yhdysvalloista huudettu satsi Polümeerejä. Alaoikealla oleva karhu on kyllä aika vastenmielisen näköinen. Ponnekkaasti liehuva lippu on lisätty jälkikäteen. Yläoikealla taasen näkyy aiemmassa Polümeer-merkinnässä mainittu Katto-kassinen. Hienoimmat hankinnat ovat kuitenkin meren valtias Ahti sekä hänen hehkeä seuraisensa, juuri oikeista paikoista pulska merenneito.

Polümeer 5

Vaimoni veli vietti hyvän aikaa luostarissa ja tuli takaisin sivistyksen pariin kaikesta omistamisen tarpeesta parantuneena. Häneltä sain ylläkuvatut Polümeerit toissapäivänä. Huomionarvoinen hahmo on yläoikealla muljuileva, jänis jossa on ilmeensä ja verisen suunsa ansiosta jotakin hyvin epäilyttävää. Mainio löytö. Alaoikealla olevat kaksi karhua näyttävät erehdyttävästi Mishka-nallelta, mutta Olympialaismerkkien uupuminen kielii siitä että kyse on eräänlaisesta puolipiraatista. Olympiarekvisiitan sijaan heillä on tyylikkäät punaiset uimapöksyt.

Muutamia Muumi-näytteitä

Kirjoitan jokin aika sitten Muumit-sarjakuvaklassikot-kirjan strippien ala-arvoisesta reprojäljestä. Ohessa muutamia sattumanvaraisesti valittuja strippejä sekä suomenkielisestä versiosta että Drawn & quarterlyn englanninkielisestä. Allaolevassa stripissä kannattaa kiinnittää huomio mm. Muumimamman puuhiin veneen alla. Suomenkielisessä on kaikki varjoon jäävät yksityiskohdat muuttuneet mustaksi massaksi. Niiskuneidin kauniit silmäripset ovat turvoneet silmäpusseiksi. Kotilot ovat levinneet mustiksi pökeleiksi.

Polümeer 4

Muutamia uusia Polümeer-löytöjä (vauhti kiihtyy). Hevonen ja kenguru löytyivät ylihintaan Iisalmesta. Villisika tuotiin kirjakauppaani eilen vastauksena vetoomukseeni. Lahjoittajan mukaan pienellä villisialla on myös isokokoinen emo jossain olemassa. Sininen koira taasen löytyi Villähteen Kylähullusta, jossa asiantunteva antiikkikauppias epäili sen olevan uustuotantoa. Tuntuu epätodennäköiseltä että nukkaeläimiä olisi ryhdytty Polümeer-tehtaan siirryttyä eläkkeelle valmistamaan uudelleen jossain toisaalla, mutta jotakin epäilyttävää koirassa on.

HUOM: Älkää enää tarjotko minulle keräilyhintaisia Polümeerejä, kiitos. Talous ei anna myöten etenkin kun näitä löytyy kiihtyvään tahtiin sekä määrällisesti että hinnallisesti.

Viime viikonloppuna piipahdin Sampolassa keräilykellojen harrastajien järjestämässä keräilytapahtumassa, jossa oli ennakkotiedoista poiketen paljon kaikenlaista muutakin vanhaa rompetta vanhojen kellojen ohella. Antiikkitapahtumissa ja rompetoreilla hauskimpia ovat aina helppoheikit, joiden pokka pitää tilanteessa kuin tilanteessa. Eräällä oli Sampolassa myynnissä pussi jossa oli Batman-pez (90-luvulta), lyijytäytekynä sekä pääkallosormus (Mustanaamion, uudehko mutta huonokuntoinen). "Osta siitä nuorimies Bätmän-pussi. On tommonen Bätmän, kynä ja Bätmänin sormus". Vastasin että lyijytäytekynä on ihan tavallinen kynä ja sormus on Mustanaamion että vähän epäilyttää. "En mä sitä sulle myy, et suhtaudu keräilyyn tarpeeksi vakavasti!" huusi mies perääni.

Eräs vanhempi rouva taasen kaupitteli muovista E.T.-figuuria: "60-luvulta, arvokas on. Ollut meidän perheessä ainakin 40 vuotta!". Kovasti ne aina yrittää. Paras yritys on kuitenkin Kuopion torilla ollut Barbien hevosella ratsastanut Batman. Hintalapussa: Mustanaamio 40 markkaa.

Muumit - Sarjakuvaklassikot

Selailin Akateemisessa kirjakaupassa hiljattain ilmestynyttä uutta Muumi-kokoelmaa nimeltään Sarjakuvaklassikot 1. Kyse on Drawn & Quarterlyn muutama vuosi sitten julkaiseman Tove Janssonin Muumi-sarjakuvat kokoavan kirjasarjan ensimmäisen osan suomenkielisestä versiosta. Englanninkielinen alkuteos on myynyt käsittääkseni erittäin hyvin ja ranskankielinen käännös palkittiin alkuvuodesta Angoulemen sarjakuvafestivaaleilla. Eipä siis ihme että WSOY hyökkäsi apajille rahastaakseen uudella kirjasarjalla ylimääräiset rahat Suomen muumimielisiltä.

Tässä myydään ihmisille samat vanhat sarjakuvat uudessa kuosissa enkä suosittele ostamaan tätä suomenkielistä versiota. Oi miksi, kysyy hämmästynyt Propaganda-arkiston lukija, sillä Tove Janssonin Muumi-sarjakuvathan ovat ainoa kansainvälisesti varteenotettava sarjakuvaluomus, joka tässä sarjakuvallisesti yliarvostetussa, pimeässä maankolkassa on saatu aikaiseksi.

Niin, se mikä kanadalaisen laatukustantamon kirjassa oli poikkeuksellista, ei ollut se että stripit on koottu painoteknisesti haastaviin kuhmuraisiin koviin kansiin tai siinä että vaakamalliseen Muumi-sarjaan Janssonin aikoinaan taiteilemat kansikuvat on pystymalliin siirtyessä jouduttu katkaisemaan keskeltä vaan SE että sarjat on ensimmäistä kertaa niiden ensijulkaisun jälkeen reprottu kunnolla, siistitty ja julkaistu niin hyvin kuin se nykytekniikalla on mahdollista kun Janssonin originaalit on tuhottu puoli vuosisataa sitten ja sarjat on kuvattava vanhoista sanomalehdistä ja mistä lie mikrofilmeiltä.

On ilo katsella Tove Janssonin herkkää viivaa ja harkittuja muotoja. Tästä ei sarjakuvapiirräntä paljon voi enää parantua. Jokainen ruutu on taideteos itsessään. Drawn & quarterly on viimeinkin antanut näille mestarillisille sarjakuville kohtelun jonka ne ansaitsevat.

Siksi onkin vaikea ymmärtää WSOY:n motiiveja julkaista sama laitos ilman olennaisinta eli uusia, siistittyjä strippejä, kun muuten on orjallisesti tehty samanlainen kuin kanadalainen alkuteos mainoslauseita myöten. Jos silmäni eivät minua täysin pettäneet Akateemisen kirjakaupan sarjakuvahyllyllä, ennenkuin mieleni pimeni tästä hirveydestä, WSOY:n laitoksessa on käytetty samoja iänikuisia Bulls pressin levittämiä tuhnuisia sanomalehtiversioita, joissa Janssonin hieno viiva on levinnyt liki kaksinkertaiseksi, rasteeripisteet ovat ajoittain paisuneet muodottomiksi, ajoittain kadonneet kokonaan. Oikeuksienomistajan strippeihin liimaamat copyright-merkinnät menevät miten sattuu kuvien päällä ja puhekuplien ääriviivat on vedetty uusiksi. Siis samat huonolaatuiset stripit jotka on nähty vessapaperille painetussa 24-osaisessa vaakaversiossa jo monennenkohan painoksen ajan.

On hyvin mahdollista että hermostun ihan turhasta, mutta oma järki ei riitä ymmärtämään sitä, miksei strippejä olisi voitu viimein julkaista kunnolla. Tai tavallaan ymmärrän, rahastahan tässä on kyse: Siistittyjen strippien oikeudet olisivat maksaneet ylimääräistä ja kaikki olisi pitänyt tekstata uudelleen ja kaikenlaista muutakin vaivaa olisi jouduttu näkemään ihan turhaan, koska kukaan normaali kuluttaja tuskin huomaa mitään eroa tai vaivautuu valittamaan jonkun lastensarjan huonosta painolaadusta.

Lyhyesti: Osta kanadalainen alkuteos.

Palautetta WSOY:lle voit lähettää tästä linkistä.

Kaksi Vigriä ja lehmä

Syyskuun Polümeer-löydöt. Alemmassa kuvassa Mishka-nallen kollega vuoden 1980 Moskovan olympialaisista, vesiurheilulajien maskotti Vigri. Hahmo on olevinaan hylkeenpoikanen, mutta näyttää tuuheine viiksineen ja toppatakkeineen enemmän puliukolta. Silti: Vähän hieno!

Jossakin takaraivon synapsipimeydessä on alkanut muhia ajatus kuva/tietokirjasta näistä Polümeer-tehtaan leluista. Eräs kirjakauppani asiakas osasi kertoa Polümeer-hahmojen samettisen karvapinnan valmistuksesta, että muottiin valetun pehmolelun pinta on ensin suihkutettu liimalla ja on sitten asetettu ilmatiiviiseen tilaan, jonne on puhallettu karvapölyä, joka on tarttunut hahmoon. Väritys on tehty käsityönä.

Nettihuutokaupoissa on näkynyt Vigrin ja Mishka-nallen ohella muitakin tunnettuja hahmoja kuten eBayssä "outona luolamiehenä" kaupiteltu Katto-Kassinen sekä Uspenskin kirjoista tuttu Muksis.

Eniten tässä julkisessa intoilussani (minua on pyydetty mm. radioon puhumaan Viron venäläisestä ihmeaineesta) huolettaa se että Polümeer-tietoisuuden levitessä, hinnat nousevat ja keräilyn mielekkyys loppuu omalta osaltani alta aikayksikön. Tällä hetkellä keräilyhintoja joutuu maksamaan ainoastaan hahmoista, jotka ovat tuttuja muista yhteyksistä.