Selailin Akateemisessa kirjakaupassa hiljattain ilmestynyttä uutta Muumi-kokoelmaa nimeltään Sarjakuvaklassikot 1. Kyse on Drawn & Quarterlyn muutama vuosi sitten julkaiseman Tove Janssonin Muumi-sarjakuvat kokoavan kirjasarjan ensimmäisen osan suomenkielisestä versiosta. Englanninkielinen alkuteos on myynyt käsittääkseni erittäin hyvin ja ranskankielinen käännös palkittiin alkuvuodesta Angoulemen sarjakuvafestivaaleilla. Eipä siis ihme että WSOY hyökkäsi apajille rahastaakseen uudella kirjasarjalla ylimääräiset rahat Suomen muumimielisiltä.
Tässä myydään ihmisille samat vanhat sarjakuvat uudessa kuosissa enkä suosittele ostamaan tätä suomenkielistä versiota. Oi miksi, kysyy hämmästynyt Propaganda-arkiston lukija, sillä Tove Janssonin Muumi-sarjakuvathan ovat ainoa kansainvälisesti varteenotettava sarjakuvaluomus, joka tässä sarjakuvallisesti yliarvostetussa, pimeässä maankolkassa on saatu aikaiseksi.
Niin, se mikä kanadalaisen laatukustantamon kirjassa oli poikkeuksellista, ei ollut se että stripit on koottu painoteknisesti haastaviin kuhmuraisiin koviin kansiin tai siinä että vaakamalliseen Muumi-sarjaan Janssonin aikoinaan taiteilemat kansikuvat on pystymalliin siirtyessä jouduttu katkaisemaan keskeltä vaan SE että sarjat on ensimmäistä kertaa niiden ensijulkaisun jälkeen reprottu kunnolla, siistitty ja julkaistu niin hyvin kuin se nykytekniikalla on mahdollista kun Janssonin originaalit on tuhottu puoli vuosisataa sitten ja sarjat on kuvattava vanhoista sanomalehdistä ja mistä lie mikrofilmeiltä.
On ilo katsella Tove Janssonin herkkää viivaa ja harkittuja muotoja. Tästä ei sarjakuvapiirräntä paljon voi enää parantua. Jokainen ruutu on taideteos itsessään. Drawn & quarterly on viimeinkin antanut näille mestarillisille sarjakuville kohtelun jonka ne ansaitsevat.
Siksi onkin vaikea ymmärtää WSOY:n motiiveja julkaista sama laitos ilman olennaisinta eli uusia, siistittyjä strippejä, kun muuten on orjallisesti tehty samanlainen kuin kanadalainen alkuteos mainoslauseita myöten. Jos silmäni eivät minua täysin pettäneet Akateemisen kirjakaupan sarjakuvahyllyllä, ennenkuin mieleni pimeni tästä hirveydestä, WSOY:n laitoksessa on käytetty samoja iänikuisia Bulls pressin levittämiä tuhnuisia sanomalehtiversioita, joissa Janssonin hieno viiva on levinnyt liki kaksinkertaiseksi, rasteeripisteet ovat ajoittain paisuneet muodottomiksi, ajoittain kadonneet kokonaan. Oikeuksienomistajan strippeihin liimaamat copyright-merkinnät menevät miten sattuu kuvien päällä ja puhekuplien ääriviivat on vedetty uusiksi. Siis samat huonolaatuiset stripit jotka on nähty vessapaperille painetussa 24-osaisessa vaakaversiossa jo monennenkohan painoksen ajan.
On hyvin mahdollista että hermostun ihan turhasta, mutta oma järki ei riitä ymmärtämään sitä, miksei strippejä olisi voitu viimein julkaista kunnolla. Tai tavallaan ymmärrän, rahastahan tässä on kyse: Siistittyjen strippien oikeudet olisivat maksaneet ylimääräistä ja kaikki olisi pitänyt tekstata uudelleen ja kaikenlaista muutakin vaivaa olisi jouduttu näkemään ihan turhaan, koska kukaan normaali kuluttaja tuskin huomaa mitään eroa tai vaivautuu valittamaan jonkun lastensarjan huonosta painolaadusta.
Lyhyesti: Osta kanadalainen alkuteos.
Palautetta WSOY:lle voit lähettää tästä linkistä.
No comments:
Post a Comment