Friday, January 16, 2015

uusi blogi

Jatkossa kuvitukset, sarjakuvat, perhe-elämään liittyvät tekstit ja mahdollisesti jotain työhön liittyviä juttuja omassa blogissaan osoitteessa

http://hcnissen.blogspot.fi/

Thursday, January 15, 2015

Back to work



Posti toi uuden valopöydän. Olen yrittänyt päästä sinuiksi hiusterän kanssa monen vuoden tauon jälkeen piirtämällä tylsämielisesti kuvia omasta naamastani.

Tuesday, January 13, 2015

Hierojalla

-Sinulla on niin ylikehittynyt pieni rintalihas että tällainen kehittyy vain vuosien treenillä. Teetkö jotain erityistä oikealla kädellä päivittäin?

-En mitään erityistä.

-Jotain rasitusta päivittäin oikealle kädelle.

-Ei tule mitään mieleen. Nostelen lapsia.

-Tällainen ei tule muutamassa vuodessa. Teetkö jotain joka päivä, jotain samaa liikettä? Jotain sellaista miellyttävää oikealla kädellä että et huomaa esimerkiksi että käsi puutuu?

-Tota mitä oikein yrität vihjailla?

Thursday, December 4, 2014

Hyvää ystävänpäivää!

Elämäni seuraavat 20 vuotta pilaava yhtiökokous mieltäni painaen lähdin nuorimmaisen kanssa asioille aivo täynnä toinen toistaan napakampia solvauksia laukaisuvalmiina taloyhtiön hallituksen varalle. Laitoin tumppujen sijaan sormikkaat että voi tiukan paikan tullen heristää edes keskisormea niille keski-ikäisille idiooteille. Mutta piha oli autio ja autopaikat tyhjillään.

Lähdin peltojen poikki lykkimään vaunuja kohti Mukkulan ostaria miettien että oli kuinka lapsellista tahansa, jotain jäynää on perkele keksittävä. Ruumiineritteiden pohjalta lähdin kehittelemään toimenpiteitä taloyhtiön hallituksessa istuvien ukkojen kiusaksi. Sitten aloin miettiä että joku kissanpaska postilaatikossa ei riitä kuittaamaan sitä että taloyhtiön päätöksellä olen jumissa nykyisessä asunnossa seuraavat 20 vuotta. Jotain ihan ruumiillista vahinkoa pitäisi saada aikaiseksi tai tuntuvaa taloudellista harmia. Mutta mitä? Toisaalta mietin naapureille mielensä osoittamisen seuraamuksia. Miten paljon voi uhota ennen kuin pistetään hallituksen päätöksellä häätö vireille tai maksavat muuten vaan samalla mitalla takaisin.

Näitä asioita miettien, itseni hirveään kostovimmaan lietsoneena lykin vaunuja ylös viimeistä mäkeä ennen Mukkulan ostaria. Pääsin mäen korkeimmalle kohdalle ja siellä oli langanlaiha vanha ukko ottamassa happea sauvoihin nojaten. "Aikamoinen mäki tuo" totesi ukko. Vastasin että näinhän se on, mutta helpompi toiseen suuntaan.

Olin jo kävelemässä pois kun ukko huuteli perään että hänellä olisi asiaa. Halusi toivottaa minulle hyvää ystävän ja ymmärryksen päivää. Sanoi että vaikka ystävän päivä on kalenterissa vain kerran vuodessa, on se todellisuudessa joka päivä. Jokainen päivä on ystävän ja ymmärryksen päivä. Seuraavaksi mies kertoili lyhyesti sairaushistoriansa. Oli sydämen vajaatoimintaa, suurin osa keuhkoista poistettu leikkauksessa, elämä aika vaikeaa. Toinen silmä tuijotti sokeana ei minnekään.

"Kerran lähdin kävelylle ja ajattelin mennä alikulkusillan kautta. Kun pääsin sinne sillan alle, tajusin että olen jäänyt ansaan. Siitä oli hirmuinen mäki yhteen suuntaan ja hirmuinen mäki toiseen suuntaan. Sumpussa siellä alhaalla. Yritin lähteä kävelemään mäkeä ylös, mutta kun on tämä sydänvaiva niin enhän päässyt kuin metrin pari. Lepäilin siinä hetken ja yritin toiseen suuntaan mutta sama juttu. Tuuperruin voimatonna siihen sillan alle istumaan ja ajattelin että se on loppu nyt, tähän jäin. Mutta annapa olla, siihen tuli joku mies joka auttoi minut ylös sieltä alikulkusillan montusta."

"Että ajattelepa sitä nuori mies! Milloin vaan voit olla sinäkin jumissa kahden mäen välissä! Ajattelin vaan antaa sinulle tälleen vähän ajattelemisen aihetta. Anteeksi häiriö. Hyvää ystävän ja ymmärryksen päivää sinulle."

Mistä se ukko tiesi mitä hirveyksiä mietin?

Wednesday, October 29, 2014

Tänään

Heräsin aamulla orastavaan päänsärkyyn hyvissä ajoin ennen herätyskelloa. Yleensä aamupäänsärky häviää viedessäni vanhempaa lastani päivähoitoon. Tunnin aamukävely selvittää tehokkaasti kaikki kolotukset. Tällä kertaa kuitenkin tulin kotiin nuorimmaisen kanssa entistä huonommassa kunnossa. Otin särkylääkkeen vaikka tiesin ennalta että ihan turhaan. Jomotus oli pian sitä luokkaa että aloin oksentamaan. Lapsella oli ruoka-aika joten pistin ennalta valmistetut eväät mikroon. Kauhoin ruokaa lapsen suuhun ruokapöydässä kädet vapisten ja tippa linssissä. Välillä oksensin vieressä olevaan astiaan. Lapsi tulkitsi oksenteluni ja kalpeat kasvot siten että nyt on jotain vialla ja alkoi itkeä ja lakkasi syömästä. Yritin kivusta huolimatta vaikuttaa iloiselta ja onnistuin syöttämään päiväruuan. Samalla vääntelin naamaani varmistaakseni ettei ole iskenyt tukos aivoverisuoneen. Yhtäkkiä tuulenpuuska lennätti asunnon takaoven auki, sokaiseva valo välähti lasiovesta ja jotain mustaa lensi kasvojeni ohi. Jotain läjähti seinään takanani ja jatkoi matkaansa vastakkaiseen suuntaan törmäten siellä jälleen seinään. Toinen kissamme heräsi salamana päiväuniltaan ja majesteettisella loikalla nappasi asuntoon lentäneen pikkulinnun kesken ilmalennon. Se asteli kuolon enkeliksi olettamani tuoreen aterian kanssa takapihalle. Menin yläkertaan ja otin lisää särkylääkettä, kaikkia eri sortteja joita lääkekaapista löysin. Vaihdoin kakkavaipan lapselta ja menimme makuuhuoneeseen vierekkäin oleviin sänkyihimme. Silittelin lapsen uneen nousten välillä oksentamaan vatsani viimeisiä sisältöjä. Nukahdin.

Friday, May 27, 2011

Polümeer 2011



Polümeer on palannut. Iseo Chemdis Pvt. Ltd. Intiasta on keksinyt yhdistää pyöreän muotoilun, vaahtokumisisuksen ja nukkapintaisen viimeistelyn samalla tavalla kuin virolainen Polümeer-tehdas, jonka tuotteita tässä blogissa niin rakastetaan. Tuntuma on uusissa leluissa sama mutta Polümeer-puritisti huomaa toki laatueron muotoilussa välittömästi.

Leluja välittää maailmalla Rubbabu.