Viime päivinä on täällä Propaganda-arkistossa aiheuttanut suurta hilpeyttä asiallisena ja aikuisena kustantamona tunnetun Tammen julkaisema pornokirja Missä me voisimme rakastaa vuodelta 1973. Teksti on ainakin olevinaan skandinaavista alkuperää (Björkman, Rosengren & Berggren), mutta kirjan runsaat kuvitukset ovat kotimaiset (Sari Karvonen). Käännöksestä vastaa liki legendaarinen Lea Karvonen, mikä pistää miettimään josko kirja olisi kokonaisuudessaan kotimaista laatutyötä, salanimien turvin puuhattu pornokirja.En löytänyt kirjasta netistä mitään tietoa. Yksi huonokuntoinen kappale olisi nettidivarissa kaupan ja Sexpo-säätiö ilmoittaa kirjan löytyvän heidän kirjastostaan. Ei muuta.
Tekstiä en ole kokonaisuudessaan lukenut mutta kansikuvaan viittaava alku on lupaava: "Oletko koskaan rakastellut pyörän selässä? Tarkoitan että jokin veneessä tai rappukäytävässä tai junan vessassa nussiminen kuuluu suorastaan yleissivistykseen, mutta pyörän selässä se on jo toinen juttu."
Teksti on yllättävän rohkeaa kuten ovat myös kuvat: Kaikki näytetään koko sivun lähikuvissa strategisista alueista ja asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä. Meininki on kuin silloisten miestenlehtien lukijakirjeissä. Sanoisin jopa että uskaliaampaa. Uusintapainos olisi kyllä paikallaan. Toisi ilahduttavan vastapainon 2000-luvun luonnottomasti jököttäville silikonirinnoille ja alapää karvattomina lehtien sivuilla jyystäville narkomaaneille.
Pieni hauska yksityiskohta on tanssisalikähmintää esittävän kuvan hätäretusointi.
Lisäys: Vaikuttaisivat olevan ihan aitoja ruotsalaisia kirjailijoita mainitut Björkman, Rosengren & Berggren. Sen nimiset henkilöt ovat kirjoitelleet eroottiseen Kärlek-antologiaan 60-luvun lopulla. Enpä olisi ihmeissäni jos samaisesta antologiasta olisivat tämän suomennoksenkin tekstit peräisin.
Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun tässä blogissa kyseenalaistetaan perusteettomasti kirjailijoiden olemassaolo. Vuosia sitten epäilin josko Odessan pojat olisivat ihan itse kirjoittaneet ja kuvittaneet Knut Andersenin mainion Ihmissuhderomaanin, mutta ahkeran tutkimustyön seurauksena kuvittajat löytyivät Saksasta ihan olemassaolevina henkilöinä. Tekevät nykyään muistaakseni lasten sarjakuvia.
3 comments:
Esittelemäsi kirja vaikuttaa varsinaiselta helmeltä lähihistoriassamme. Olen kuitenkin ihmeissäni pornokäsityksistäsi.
Silikonien kulta aika on jo pitkällä takanapäin, eikä narkkareita pornoteollisuudessa ole tiettävästi sen enempää kuin muuallakaan yhteiskunnassa. Enempi Hollywood-näyttelijöiden huumesekoilut aiheuttavat ongelmia.
Karvoituksen ajelu on puolestaan täysin ymmärrettävää seksiä arvostavissa piireissä. Pornossa on kuitenkin myös paljon omia alaryhmiään karvoituksen ystäville.
Mistä siis johtuu outo sanailu pornon epämiellyttävistä piirteistä? Tietämättömyydestäkö?
Oli miten oli, en ole nähnyt yhtään mielenkiintoista pornopätkää joka olisi tehty sitten vuoden 1985. Ehkä tässä on osittain kyse samasta kuin ihmisillä jotka haluavat elää lapsuutensa uudelleen ostamalla nettihuutokaupoista lastenkirja- ja lelusuosikkejaan. Itse kaihoan pornoa joka tuli tutuksi isäni salakätköllä joskus kymmenen ikäisenä ja se edustaa minulle tiettyä ihannetta. Tilanteet ovat tietenkin lavastettuja mutta näyttelijät ja mallit tuntuvat monesti iloisilta ja luonnollisilta. Olen jossain määrin työskennellyt mukana pornoteollisuudessa, kuluttanut sitä nuorempana valtavia määriä, mutten ole mikään asiantuntija joten näpäyttely asiasta sikäli ihan turhaa. Kehityksen kelkasta olen tippunut ajat sitten.
Tänne kommentteihin voi tietty linkittää jos on tietoa menneiden hyvien aikojen hengessä tehdystä aikuisviihteestä jota voi netissä ILMAISEKSI ihmetellä edes muutaman sekunnin verran. Karvoitus ei ole itselleni mikään fetissi, enemmänkin jonkinlaista realismia. Tuntuu että realismi ja fantasia kohtasivat 70-luvun pornossa itseäni eniten miellyttävällä tavalla.
oijoi, toi kirja pitää nähdä!
katsoin ensin, että vinyylin kansiko siinä..
Post a Comment