Hapworth 16, 1924

Kirjastosta sattui mukaan hiljattain kuolleen J.D.Salingerin elämäkerta Kirjailijan elämä. Kirjassa käydään läpi Salingerin kirjallista tuotantoa ja sen yhteyksiä hänen elämäänsä. Elämäkerran jälkeen hieman kuumotteli lukea kaikki Salingerin kirjat, mutta olin pakannut ne ensi viikolla tapahtuvaa muuttoani varten jo puoli vuotta sitten. Innokas pakkaaja ja tehokas muuttaja kun olen.

Salingerin viimeiseksi julkaistuksi kaunokirjalliseksi tuotokseksi tämän vielä eläessä jäi Hapworth 16, 1924 vuodelta 1965. Sitä en ole lukenut. New Yorkerissa ilmestynyttä pienoisromaania yritti kirjamuotoon amerikkalainen pienkustantamo vuosituhannen vaihteessa, mutta Salinger vetäytyi hankkeesta ja kielsi julkaisun. Muistan kirjan kummitelleen pitkään Amazon.comin listoilla. Vasta Salingerin kuoleman jälkeen ilmestyi kustantajan surkuhupaisa selvitys siitä, miksi kirja jäi ilmestymättä. Kustantaja oli maininnut kirjan ilmestymisestä siskolleen, joka kirjoitti aiheesta artikkelin lehteen, josta muut lehdet nappasivat uutisen. Ilmestymisen ehdoiksi monenlaista omalaatuista visioinut Salinger tuohtui. Tapaus muistuttaa erehdyttävästi Salingerin viimeistä virallista haastattelua ennen täydellistä erakoitumista, juttutuokiota koulutytön kanssa, joka koulun lehden sijaan päätyikin valtakunnalliseen lehteen suututtaen kirjailijan.

Hapworth 16, 1924 alkoi vaivaamaan luettuani Kirjailijan elämän. Elämäkerrassa Kenneth Slawenskin suhtautuminen Salingerin viimeiseen tekstiin on kielteinen ja elämäkerturi yhtyy siihen kriittisten Salingerin lukijoiden ja tutkijoiden joukkoon, joiden mielestä ylipitkän tekstin ansiot ovat vähäiset. Tuumasin että maksoi mitä maksoi, haluan lukea tämän parjatun tekstin.

Huomasin juuri tätä kirjoittaessani että teksti on luettavissa netissä, mutta elämäkerran lukemisen aikoihin ajattelin, että haluaisin pienoisromaanin omistukseeni New Yorkerin sivuille präntättynä. Yhtään kappaletta kyseistä numeroa ei kuitenkaan ollut tarjolla missään. Muita Salingerin lyhyempiä ja kirjamuodossakin julkaistuja tekstejä sisältäviä numeroita kaupitellaan eBayssä yli sadan dollarin kappalehintaan. Teksti kiinnosti muttei kiinnostanut yli sadan dollarin edestä.

Nettihuutokauppoja tutkiessani äkkäsin kahdeksan dvd:n kokoelman, johon on kerätty digitaalisessa muodossa jokainen New Yorkerin numero lehden ensimmäisestä numerosta boksin ilmestymispäivään. Päätin hankkia sellaisen. Kokoelmaa oli hyvin saatavilla eBaystä. Uutena ja käytettynä, vaihtelevin hinnoin ja toimituskuluin. Tilasin edullisimman, joka oli kaiken lisäksi ihan uusi ja muoveissa. Maksutietokyselyihini vastattiin ettei heillä tuotetta olekaan vaan pitäisi perua kaupat. Tilasin toiseksi edullisimman version samaa kohdetta. Eri hinta, eri myyjä. Maksoin ensin automaattivastauksena tulleessa viestissä vaaditun summan postikuluineen. Pari päivää myöhemmin tuli lisälasku kansainvälisen postituksen takia. Maksoin kiltisti ja jäin odottelemaan.

Pari viikkoa myöhemmin kun huomasin postilaatikossa ison paketin, olin vilpittömän innoissani. Syyhytti kovasti päästä tutkimaan vanhoja New Yorkerin numeroita ja lukemaan Salingerin huonoin teksti. Raastoin auki pakkauksen joka oli muovipussiin kääräistynä matkannut yli Atlantin. Sisällä oli isokokoinen kirja jossa oli Goodwillin parin dollarin hintalappu. Kirja oli luokattoman huonossa kunnossa. Rauhoittelin itseäni että kyseessä on vain kahdeksan DVD:n kotelo ja levyillä oleva materiaali oli se mistä olin maksanut viitisenkymmentä dollaria. Avasin kirjan ja jäin ulko-ovelle epäuskoisena seisomaan: ei levyjä! Tutkin kaikki mahdolliset kolot ja heiluttelin sivuja, ravistelin pakettia, kävin postilaatikolla uudelleen jos levyt olisivat vaikka tullee erillisenä lähetyksenä. Ei näköhavaintoa levyistä.

Laitoin tuohtunutta palautetta myyjälle. Pari päivää myöhemmin sain vastauksen että valitettavasti he myyvät niin paljon kirjoja että eivät voi mitenkään taata kirjojen mukana tulevia ekstroja, vain kirjat he voivat taata.

Otin aikalisän ja mietin että pitäisikö ryhtyä väittelemään siitä mikä tällaisessa paketissa on se keskeisin osa ja mikä on ekstraa. Jos ostan Complete New Yorkerin kahdeksalla dvd:llä, sanoisin että levyt ja niiden sisältämä tieto ovat se mistä maksetaan ja pakkaus on niiden säilyttämistä varten eli tavallaan ekstraa.

Tutkin ilmoitusta, jonka perusteella olin kaupat tehnyt. Tuotteen otsikko oli The Complete New Yorker (2005 Package) eli sain periaatteessa, asiaa tietyltä kantilta ajatellen, mitä tilasin: pakkauksen. Samaisen tuotteen tiedoissa puhutaan pelkästä kirjasta, muttei kuitenkaan sanallakaan mainita että levyt voisivat puuttua. Ja: tuotteen kuvauksessa, joka on eBayn automaattisesti ISBN-tunnuksen mukaan kohteeseen liittämä, fiilistellään laveasanaisesti sitä auvoa, joka seuraa kahdeksan dvd:n selailusta ja kaikkien ilmestyneiden New Yorkereiden lukemisesta. On Salingeria, on Updikea, on Capoten Kylmäverisesti, on maailmankuulut New Yorkerin sarja- ja pilakuvat. Samaisen kohteen (myynnissä useita kappaleita useilta eri myyjiltä) palautteessa useat tyytyväiset asiakkaat yhtyvät kuvauksen ylisanoihin. Miksi minulle sitten tuli pelkkä kotelo?

Asiaa aikani mietittyäni ja ohimosuonten pahimman tykytyksen laannuttua, kirjoitin myyjälle että sen lisäksi että koin tulleeni huijatuksi uupuvien levyjen osalta, ei myöskään kotelokirjan kunto vastaa kuvauksessa luvattua. Tämä oli oikea naru vedeltäväksi ja kaupan purkamiseksi. Levyistä viis, mutta kirjan pitäisi olla kuvauksen kaltainen. Käskettiin lähettämään United states postal officen (USP) kautta kirja takaisin ja luvattiin rahat takaisin. Lähetin kirjan Lievestuoreen asiamiespostin (LAP) kautta, oletin että ajaa saman asian.

Paketin lähetettyäni katsastin Google mapsin kautta myyjän antaman palautusosoitteen. Myyjän Returns department oli värittömän harmaaksi kulunut ikäloppu puuhökkeli slummialueella. Taloa ympäröi puoliksi maata myöten makaava puuaita ja osa katosta näytti romahtaneen sisään. Siellä ne nyt prosessoi minun palauttamaani tuotetta! Tai sitten eivät.

Tänään sain vinkin että koska olen maksanut ostokseni Paypallin kautta, voin riitauttaa huutokaupan ja vaatia sitä kautta rahoja takaisin ja selvityksiä. Jos selvitykset eivät ole minulle eivätkä Paypallin asiamiehelle mieleen, rahat palautetaan. Tai siis voisin tehdä näin jos maksusta ei olisi nyt yli kahta kuukautta. 45 päivää on rajana riitauttamiselle sekä Paypallissä että eBayssä.

Myyjän tiedoissa lukee että palautuskustannukset maksaa ostaja ja toisaalta palautettavasta summasta vähennetään 15 prosenttia uudelleen huutokaupattavaksi ilmoittamisesta koituvista kuluista. Laskelmieni mukaan jos kävisi nyt sellainen ihme että rahat joskus palautetaan niin olisi ollut rahallisesti ihan sama heittää kirjakotelo roskapönttöön ja jättää palauttamatta. Pahimmassa tapauksessa menetän sekä alunperin maksamani summan että palautuksesta koituneet huomattavat kulut.

Negatiivista palautetta eBayssä en voi enää antaa kun kohteen sulkeutumisesta on kulunut niin pitkä aika. Siksipä valitan pitkästä aikaa Propaganda-arkistossa. Toisaalta olen Facebook-lakossa.