Aikuisiän pez-harrastukseni alkoi kymmenen vuotta sitten kun ostin viidellä markalla Repe Sorsan Kuopion torilta eläkeläisrouvan kirpputoripöydältä. Jokin tuossa pienessä karkkiannostelijassa puhutteli minua ennenkuulumattomalla tavalla. Sen jälkeen on Pezejä kerääntynyt lähemmäs kolmesataa erilaista. Periaatteena tässä ja kaikessa muussakin keräilyssäni minulla on että nettihuutokauppojen keräilyhintoja en maksa, kohteet on löydettävä muutamalla roposella kirpputorien lelulaareista. Muutamia poikkeuksia kuitenkin on ollut pakko tehdä, silloin tällöin keräilyvimma on lyönyt itsehillinnän kuusi nolla. Japanista maahantuodut Hello Kitty-pezit hankin huutamalla, samoin Star warsista tutun Kuolemantähden. Molemmista on kyllä ollut sittemmin iloa koko rahan edestä.
Paras löytöni on keskimmäisen kuvan takarivissä heikonlaisesti näkyvä paristokäyttöinen pez-annostelija Mäntyharjulta. Noin 15 senttimetriä korkean muovikanjonin uumenista syöksyy juna, jonka edellä juoksee maantiekiitäjä. Kanjonin suulla seisoo Kelju K. Kojootti joka on lappavinaan hiiltä junan tulipesään. Mutta lapio meneekin tyhjänä sisään ja lykkää ulos karamellin. Kaikki tämä tapahtuu hitaasti ja nykien rakennelman alalaidassa olevaa nappia painamalla. Mitä oikein on ajateltu suunnitellessa tuota laitetta? Ensin on nähtävä minuuttikaupalla vaivaa tunkiessa karkit yksi kerrallaan tulipesään ja sitten ne tulevat sieltä hitaasti (vaikkakin automaattisesti) ulos nappia painamalla.
Aamulehdessä keväällä ollut juttu pez-keräilijöistä on ainakin Tampereen seudulla nostanut karkkiannostelijoiden hintoja. Jokaista lasten lelujen joukosta löytyvää peziä luullaan lehtijutussa esitellyn ikivanhan Lumikin kaltaiseksi keräilyharvinaisuudeksi. Muutama vuosi jakelussa ollutta Sylvesteriä olen nähnyt kaupiteltavan kirpputorien keräilyvitriineissä neljälläkymmenellä eurolla. Käypä arvo moiselle on lähempänä joitakin kymmeniä senttejä, jos sitäkään.
Yleisin kysymys kokoelmastani lienee miksi. Usein tiedustellaan myös mikä on arvokkain annostelijani. Ihmisille lienee tärkeää järkeistää sellainen sielunvamma kuin keräileminen miettimällä asiaa talouden kannalta. Omistan muutamia pezejä 70-luvulta ja niistä saisi kaiketi joitakin kymmeniä euroja myytäessä. Samaa hintaluokkaa ovat ensimmäisen kuvan ylälaidassa irvistelevät jätti-pezit jotka sain siskoltani tuliaisiksi Kanadasta. Ne annostelevat yksittäisten karamellien sijaan kokonaisia karkkipötköjä ja jättikokoinen Bart Simpson huudahtelee annostelun yhteydessä televisiosta tuttuja iskulauseitaan. Don't have a cow, man!
